PYSÄHDYNKÖ HETKEKSI – USKALLANKO?

Julkaisun päivämäärä15.01.2016
Päätin tutkiskella pysähtymistä, huomasin sen kiehtovan minua yhä enemmän. Mitä tapahtuisi, jos päättäisin olla pienen hetken vain tässä. En lähtisikään minnekään, viipyisin juuri tässä pienen tovin. Kuulostelisin ilman selkeää ajatusta tai välitöntä suunnitelmaa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Antaisin mieleni levätä rauhassa, kuuntelisin, tankkaisin uutta energiaa ja voimaa. Luottaisin tähän hetkeen, että se kantaa, antaisin sen kannatella.

Mitä uutta tässä tilanteessa saattaisi tulla esiin? Kokisinko ahdistusta, epämukavuutta ja tyhjyyttä vai tuntisinko vapautta, avaruutta ja lämpöä? Uskaltaisinko olla tässä vielä pienen hetken lisää? En tekisi mitään ja samalla virittäytyisin yhä enemmän olemaan läsnäArvostaisinkin tätä hetkeä, enkä arvostelisi tai arvottaisi sitä.

Muutaman minuutin kuluttua todennäköisesti tapahtuisi muutos minussa. En ajattelisi, tuntisi, toimisi enää samalla tavalla, kuin vielä hetki sitten. Jotakin avautuisi, itsekin avautuisin, muuttuisin ja virittäytyisin aavistuksen verran uudelle tasolle. Oivaltaisin jotakin itselleni uutta.

We can not solve our problems with the same level of thinking that created them”

― Albert Einstein

Miten ja miksi ehkeivät olisikaan enää niin relevantteja, vaan kysymys mitä, vetäisi yhä vastustamattomammin puoleensa. Mitä tässä tilanteessa on, mitä tulee esiin? Mitä vielä lisää voisi syntyä? Näissä pohdinnoissa todennäköisesti tuntuisi hyvältä viivähtää vielä tovi, vain olla, tutkiskellen, virtaavana ja reagoimatta.

Miksi pysähtyminen vaatii niin paljon rohkeutta? Rohkeus liittyy syvimmältä olemukseltaan epävarmuuden hyväksymiseen. Rohkeus-sana (juontuu latinakielisestä sanasta cor) viittaa tarinan kertomiseen juuri sellaisena sillä riskilläkin, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Herkkyys ja avoimen sydämen paljaus on usein pelottavaa. Vaatii rohkeutta olla haavoittuva ja pyytää apua. Toimimalla rohkeasti vapautamme itsemme odotusten kahleista ja sisintäämme suojaavista muureista edes hetkeksi.

Pysähtyminen, vaikka rohkeutta vaatiikin, ei ole mahdotonta. Oman elämämme muuttaminen alkaa pienistä merkityksellisistä teoista. Pienistä sydämen ja mielen liikahduksista, jotka tuottavat mikromuutoksia sosiaalisissa verkostoissamme. Uskaltamalla pysähtyä mahdollistamme, että itsellemme ja toisillemme syntyy jotakin uutta, juuri sitä, mitä tämä kaunis hetki, sen vapaus ja aitous on tuova tullessaan.