Rohkeuden vuosi 2018

Julkaisun päivämäärä26.12.2017

Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?

 – Tommy Tabermann

 

Rohkeus. Miten merkillinen asia tämä rohkeus onkaan. Se on sankaritekoja ja menestystä, riskinottoa, nousua pettymysten ja epätoivon alhoista, uskallusta silloinkin, kun usko onnistumiseen on eniten koetuksella. Kuinka paljon tarvitsemmekaan rohkeutta itsemme ja elämän arvostamiseen, uteliaisuutta ja hyppyjä tuntemattomaan? Rohkeutta kohtaamaan, hyväksymään ja rakastamaan itseämme sellaisena kuin olemme. Rohkeutta olemaan haavoittuvia, epävarmoja tai epätietoisia. Rohkeutta erityisesti juuri silloin, kun pelkäämme eniten.

Rohkeuden teema on kulkenut kanssani pitkin syksyä ja pulpahtanut esiin milloin mistäkin. Satunnainen kuulemani keskustelu rohkeasta teosta, lapseni koulun käytävällä juuri rohkeudesta silmiini sattunut oranssinpunainen juliste tai vaikkapa siitä, miten minulta on kysytty, kuinka uskalsinkaan puhua niin rohkeasti. Kommentti rohkeasti puhumisesta on askarruttanut minua ehkä eniten. En niinkään kokenut näissä tilanteissa erityistä rohkeutta, vaan enemmänkin sitä, että asian kannalta ei ollut mahdollista vaieta. Oli välttämätöntä puhua eikä vain päästää tilaisuutta lipumaan ohi. Huomaan pohtivani  yhä uudestaan, mistä kumpuaa tarve puhua aidosti syvältä sisimmästään. Kuinka paljon rohkeutta tarvitsemmekaan ilmaisemaan itseämme avoimesti ja rehellisesti sydämestämme käsin? Eli puhumaan rohkeus-sanan aidosta perustasta latinankielisestä sanasta sydän, cor käsin.

Miten erilaista elämämme olisikaan, jos emme jättäisi arjen tilanteissa rohkeutta käyttämättä? Uskaltaisimme päästää irti ja vapauttaa itseämme turhista uskomuksista, ennakkoluuloista, peloista  tai muiden tarpeettomista odotuksista. Olemaan läsnä tässä ja nyt. Tunnistamaan ja tunnustamaan, mihin asioihin uskomme itsessämme ja elämässämme, mitkä ovat odotuksemme tai mitä kohti haluamme olla menossa.

Vaatii paljon rohkeutta uskaltaa pysähtyä, ummistaa silmänsä ja katsoa sisään päin omaan itseen, omiin tuntemuksiin tässä ja nyt. Kuinka harvoin kohtaamme aidosti itsemme ja kysymme itseltämme, miltä juuri nyt minusta tuntuu? Millainen lahja tämä olisikaan! Entä, jos päättäisimme antaa tällaisen läsnäolemisen lahjan jollekin toiselle? Mahdollisuuden vain pysähtyä ja huoahtaa pieneksi hetkeksi. Palauttaa yhteys ja eheys itseen ja omaan rohkeuteen. Kytkeytymään omaan tyyneyteen, rauhaan ja syvältä itsestä kumpuavaan omaan viisauteen.

Kuinka paljon rohkeutta vaatiikaan ottaa käyttöön syvällä sisimmässään oleva rohkeus ja toisaalta kuinka luonnollista onkaan ilmentää tätä aidointa itseään? Läpi monien ajan kerrosten, tukahdutettujen tunteiden, suorittavan puskemisen tai sisäisten suojamuurien kohti aidointa itseä. Avoimena, hyväksyvänä ja hyväksyttynä. Haavoittuvana, apua pyytävänä ja suojassa suuntaa etsivänä omissa sisäisissä sykkyröissä.  Mitä rohkeampia olemme itsessämme ja itsellemme sitä enemmän vapautamme ja synnytämme tilaa olla se, kuka oikeasti olemme. Ja millaisia mahdollisuuksia rohkeutesi voikaan synnyttää muissa! Mitä voitkaan mahdollistaa muille mahdollistamalla rohkeuden itsessäsi?

Millainen on sinun vuotesi 2018? Mitä asioita aiot kohdata, mille asioille avautua, mitä asioita olet valmis jakamaan itsestäsi ja mitä kohti sydämesi rohkea viisaus ja sisäinen valosi sinua kuljettaa? Mahdollisuudet syntyvät tietoisista ja tiedostamattomista valinnoista ja teoista, joita teemme joka päivä ja jokainen hetki. Älä rajoita mahdollisuuksiasi. Päätä ottaa käyttöön kaikki se rohkeus, mikä juuri tänään on sinulle mahdollista.